Tämä syöminen on laiskaa ja keskustelullista, MR. PÖRHÖLÄINEN on niin POTKINUTTU minun poskelleni, ettet muista hänen SÖIÄN POOJAANI! Hän on tehnyt sitä jo monesti, niin, vaan käyntiäni (ja heilauttamista poskelleni) on nyt kuin kävely parkissa. Etkö halua olevasi minun pieni, pölyn syöjäkseni kuten hän? Käymässä, kun tunteet vatsan nakertavan, makaamassa alhaalla ja aukaistaksesi suusi mitä tahansa, mikä tulee ulos? Jos jotain sattuu menemään suuhunsa, minä annan sen hänelle 😉