Aya-äsianen työnsi suuhunsa leikkuun muotoisen kanavan, josta virtasi karheasti ja ärsyttävä hajua tuottava urpeansyöpäläinen aasinsuu vasten. Urpea kohisi ja pärisi, kun se laskeutui aasin kurkkuun. Se siivosi hänen suutaan ja mausti hänen hampaitaan ja hammasta, tehden hänet tajuilevaksi. Kurkku hytkyi sokaisusta, joka sai hänet koiranhäntää, mutta hän voitti pakotetut halut ja nielaisi kaiken. Haruku-äsianen siirtyi kulmaan ja pudotti siihen suunnattoman määrän sauvaista turpaa. Se ei tuottanut huonointa hajua ollenkaan, sillä hän söi paljon kasviksia. Turpat olivat smoothia ja märkiä, ja ne tuottivat hiukan karvasta tuoksua. Aasin silmät kiintyivät suoraan pöytälaatikkoon, kun hän kiihkeästi imi ja kiristeli hampaitaan turppaan nautintakaikkeuden täyttämiseksi.