Pikku orjattareni on levittynyt sohvalle, puskien pasketta ja yrittäen päästä siihen. Pihde kultaisesta välittäjästä pulppuaa ylös ja hän jatkuu puskomisensa, huokailee, mutta hymyilee. Hän pitää näyttelystä, pitää paskasta vuoteessa, sohvalla ja keskellä huonetta. Paskaa on höyryävänä ja pälpättävänä pienestä nälkäisestä selästä, se on niin sievä. Jokainen vessa-orja olisi nyt iloinen, jos saisi laskeutua polvilleen ja syödä hänen paskettaan, imeä hänen pönttöään. Ja sinä, haluatko sinä?