Toimiston koiran pyysi jälleen ja jälleen, ja siksi Aya, kassöörinä toimessa, päätti antaa koiralle päivän aterian. Aya laskeutui koiran lasikorilliseen syöntikoppaansa ja päästi ulos voimakkaan pisaran virran. Tämä olisi lämmintä sopaa pitää koiran vatsan lämminä ja kirkkaina. Hänen kylkiluunsa avautui hiukan, jotta hän voisi päästää esiin pienen kultaisen ketjun särpimestä. Turd oli pehmeä ja malliin tehty, ja oli oikein leikattu paikoilleen. Aya laski useita osia koppaan, lähestyi sitten ihmiskoiraa ja koiran pää tuli lähemmäksi, pyyhkäisten kovasti hänen anusansa kielellään. Koiralle ei ollut maisteltu pisseä ja kakkaa pitkään, ja tämä oli paratiisi. Koiran siivous oli nyt valmis, hän tarttui koiran ketjuun ja työnsi hänen päänsä syöntikoppaan. Toimiston koiran silmissä värähteli, kun hän kokosi syöntikopan sisällön suuhunsa ja mursi siihen osin. Ihmiskoiralle tuntui, että haju oli voimakas ja karmea, ja kovin voimakas ensimmäiselle aterialle.