Pienokainen piteli kannukkaa kiinni sormissaan estääkseen kadonnutta pisaraa. Tämä oli hänelle pähin osa päivästä – käyttöä ihmisen tuvalle. Hänen suunsa puri pieni osa kannukkaa lujasti, vahvistamalla, että se sopi mestarin pussiin juuri oikein. Hän kuuli suolaisen liuiden kapseleen heti ja se alkoi vuotaa kannukkaan ja suoraan hänen suuhunsa. Mauste oli karmeaa ja hyvin suolaisen, juuri sellaisena kuin pienokainen sitä rakasti. Salaa hän toivoi saavansa enemmän pisaraa ja ahneesti imi kaikki, mitä tippui hänen suuhunsa.