Asetan rohkeuteni koetukselle seuraavan tason… Kuinka kauas minun menee? Mikrofoni päässäni, puhdas valkoisissa leggingseissä ja sievässä lyhytpuvussa, vatsani kiristyneenä ja kouristuksissa tärisevän paskan takia. Kaikki oksentunut, pelästynyt, pelästynyt ja kiihottunut mina astun junaan. Jokaisella askelellani tunnen, että paskani on valmis lähtemään. Oh God, älä anna tämä olla diarrea, joka juoksisi valkoisiini leggingeihini kaikelle nähtäväksi. Voi, tämä juna on niin täynnä ihmisiä. Olen rohkea tällä? Palaanko takaisin? Tuntuu siltä, ettei ole paluumöikkyä. En olisi voinut pidättää sitä edes yrittäessäni. Kertoelen kaikkea sinulle, pelkoani ja levottomuuttani ja kiihkoni ääneen ja näkyvissä. Minulla on useita ongelmia paskan kanssa ja häpeällinen tuoksuva ruskea täplä alkaa ilmetä leggingeissäni. Niin monta ihmistä tässä junassa… Ja ennen kuin voin vielä tuskin pidättää itseäni, vanha tuomitseva näköinen mies istuu aivan lähelle minua. Olen juuri valmis peräytymään, mutta en voi. Aivan monen näköisenä, paskan purkautuu minun kuumaan perääni leggingeihini. Heti näkyy ruskeata tahraa, joka on erittäin näkyvää. Olen niin häpeissäni ja NIIN kiihottunut! Minun kylkilukseni tippuu kosteana tällä hetkellä. Ja nyt päästä pois… Vedän itseni läpi tietämättömien ihmisten. Ei ole mitään keinoa, etteivät he hajua sitä, se on erittäin tuoksuva ja rankkapaska. Mitä he ajattelevat? Vedän itseni joukosta, tehdäkseni tietä itseni turvapaikkaan. Matkalla minä kerään rohkeutta nostaakseni pukuni ylös pari kertaa, hyvin selvästi näyttäen erittäin selkeätä paskatahraa. Kuljen ohitse monia ihmisiä, pyöräilijöitä, autoja ja vihdoin suoraan joukkoa rakentajia. Astelen ylös portaita, kovin selvästi näkyvissä. Kun vihdoin pääsin kotiin, olin niin helpottunut! Näytän sinulle sisäpuolen leggingeistäni, niin likaisia! Se on kaikkialla. Tein sitten hieman mielihyvän itselleni, jossa oli voimakas orgasmi. Mitä ajattelet, mitä seuraavaaskin on?