Shugo koetti puserrella plastikilasiajan suuta, voidakseen totella emäntiään. Nuoret emäntiänsä, Aya ja Hanue, eivät suosinne katselleet viivytteleviä orjiansa. Aya heitti SOILATUT housunsa ja näytti Shugolle likaisen rakoon. Hän ei halunnut kumartua, vaan pudotti pöytään avoin, leikattu pullon, jotta hänen pahamielinen, sorea vesensä osui Shugon halukkaaseen kurkkuun. Shugo kuoppi, mutta piilotti äänen, sillä hän oli melkein hukkuvinaan lämpöisestä, runsaasta koirasta, jonka Aya oli antanut hänelle. Hän makaa lattialle täysin liikkumattomana, valmis lisään koulutusta, lisään kiristystä ja lisään rangaistusta julmista emännistään. Vatsansa täynnä huonoa koiraa, hänet on käsketty polvistautua, polvillaan, ja pukea ulos koiran. Fluidi kohoaa hänen vatsastaan ja nousee ylös tuskallisesti, karvasti nousevalla virtana hänen kurkkuunsa ja ulos vanhasta suustaan. Shugo huohottaa tuskasta ja nautinnosta, kun hän katsellessansa, mitä emännistensä haluavat tehdä hänelle seuraavaksi.