Hän rakastaa kiviä niin paljon, ettei seuraamme-innosta riitä hänelle – hän tarvitsee ihmisiä, jotka pystyvät pihkaisemaan hänet kuin ihmisetoiotuoletta. Onneksi ei ole puutetta miesten joukosta, jotka iloitsisivat nostamalla kengännauhansa ja kastamalla hänet kultaisilla sateillaan. Maahan hautautuneena vyötäisilleen ja rintansa ristissä riippumilla köysillä hän avaa suunsa ja nauttii lämpöisistä sateesta, joka tippuu hänen kiinni puristetun ruumiinsa yli. Hän yrittää juomaan kuin paljon kiviä kuin mahdollista ja kehoittaa miesten pihkaisemaan lisää.