Hauskaa, että mieskareni ei koskaan saa tätä näkökulmaa, sillä hän aina on minun kanssani tasoittain, kun sinä aina olet alhaalla minun pölyttömien jalkojeni alla, petomaiseni! Haluaisin tuntea, miten sinä hengität minun kenttäni jälkeen kostean hajun, ainoan ilman, jonka milloinkaan tarvitset hengittää. Vaan sinä vain petomainen lattialla, teet mitä käsken. Valta, jonka minulla on tämän häviön yli, on HELVETIN kuuma – jalkojeni jumaluuden palvelija, kun samalla näytän hänen kasvoilleen, miten mieskareni saa pelata minun suurten, jäntevien rinnojeni kanssa ja rakentaa minun kuumentuneen, tiukan, nassakan pussini… ja jalkapetomainen saa ainoastaan hengittää jalkojeni hajua. Mitä hirveätä petomaista!