Tänään on melkein silti, kuin olisin ihmisen WC. He eivät huomaakaan olemassaoloni. Studentti oli hyvin kiihtynyt, kun hän astui tuolletta kohti, kun hän valaa pahasti pehmeätä päihdyttävää pisaraa lattialle. Katsoin kuinka kultainen elixir välityksellä virtasi hänen pisaransa aukosta kuin joki. Vanhemman naisen blennansi oli täynnä kuin vanha kokosnutta, ja hänen virtansa oli täydellisesti voimakas, kun se tippui kuin sade. Kolmas nainen oli hiukan hämillään, mutta minä nautin kumminkin siitä, kun katsoin hänen työntäessään vähän pisaraa selvää pisaraa – vähän herkkua, mutta selvää. Viimeinen, vanhempi nainen, oli hätäinen päästä pudottamaan kaikki yllei minun. Katsoin hänen jännittäessään hänen kylkiluitaan ja sikeää, kun hän päästi kirpeän turmion, joka oli kuivuneen värinen. Siirappi särkyi epävarmasti lattialle ja se sekoitti hänen pisaroitaan. Tämä oli jumalten juhla ja en voinut odottaa, ennen kuin pääsen siteistäni ennen kuin hyppään nämä uudet aarteet.