Ovianturpani odottaa kotona, hän aina odottaa minua – tämä on hänen roolinsa ja hän elää siitä: hän elää odottamalla ovea kynnyksellä minun paluuni. Minä palajan kotiin mukavaa kävelyltä, jalkineeni tarvitsevat puhdistusta ennen asettamista jalkapenkkiin ja siihen tarkoitukseen hänen kielensä on. Hän puhdistaa sukkani hyvin, mutta sillä aikaa minä haluan vielä huvitella painamalla päätään ja vilkkaasti kävellen hänen laiminlyöntirevittään ruumiitaan. Painalluksieni voima on niin voimakas, että hän myös menettää taskistaan tulevat kolikot: äärettömän köyhä, tällä on kaikki mitä hänellä on… Minä hyppään myös alhaalta seinältä ja jäljet jotka jäävät häneen tuskin kestävät ennen seuraavan kerran.