Aaltoihin puettu orjani nälkäinen ja polvillani odottelee isänttäreni antamaansa ruokaa, mutta tänään hänellä on erityisen erikoinen veitsi, jolla hän voi sen syödä… Makeisia, jotka hän voi vain minun jalkojeni alla likistämällä syödä, kun ne ensin ovat musertuneet. Punaiset kengättiiniäni murskaa hänen ruokansa, mutta hän on tyytyväinen siihen, että likistää ne jaloistani pois – ne pitää pestä kirkkaiksi ja loistaviksi, muuten hän ei koskaan näe enää jalkojani.