Ystäväni Gabriella ja minä olemme tänään välitöntiä, minipuseroja ja mustia jarruja sekä himoa vallita. Ohjelmamme on kaksoismatto edessämme ja emme hukkaa aikaa, nousemme siihen pitäen tasapainoa kattoa riippuvasta varresta. Astumme heidän pehmeässä lihassaan ja pysähdymme useita kertoja heidän kasvoilleen, koko painollaan kunnes heidän kasvonsa muuttuvat. Mutta tätä ei riitä, me potkimme heitä, heitä läiskyttämällä jaloillamme ja sitten astumme heidän pääkalloillaan paikallaan kun he yhä vaan älähtelevät ilman seurauksia: heidän täytyy kiittää jos he toivovat että me lakkaamme…