Olen sohvalla mukavasti vieraillen ystävilläni Gaia ja Tatianani. Me asetamme jalkamme tuolinselkää vasten orjantyttöämme, joka on kuin kahvipöytä, ja huomaamme, että meidän sukkamme eivät ole niin kirkkaat kuin halusimme. Päästämme orjamme, joka heti alkaa työskenteleä ja yksitellen alkaa hoitaa ne hyvin. Työ on kuitenkin hiukan kyllästyttävää ja hän ei hoita poljinkeja täydellisesti, joten päätämme koskea kielellään niitä kuin kynnyksen mattoa, eikä se olekaan huonosti. Työ on tehty ja me emme enää tarvitse häntä, joten lähetämme hänet pois ilman palkintoa.