Muuan siirto on määrätykseni tekeillä, studio on täynnä tuhkaa ja jalkineeni saavat aina likomiseen. Mutta alipianoon asettunut kengänkastaja on valmis ja niin tarjoan hänelle jalkani portaista, ilman että edes laskeudun alas. Suosion pitää hänen alhaalta ja pilkkan minua huvittaa. Hän alkaa kastiaminen ja selitän varsin yksityiskohtisesti, ettei hän saa koskea jalkojeni ihoon, hänen kielensä saa vain koskea kenkään, muuten saa tuntea vihani. Hän kastaa hyvin, suutelee sormea ja taljaa, kun minä valaskin sydämestäni alas hänen avukseen. Kun toinen kenkä nyt on kiilloitettu, hän siirrätyy toiselle, mutta nyt on vahinko tehty: hän kosketti kielellään jalkaani. Hän rukoilee anteeksi, mutta anteeksi antaa ei ole mahdollista, ainoastaan esimerkkituomio on tulossa, joka johtaa hänen arvokkainta omaisuuttaan hävittämiseen.