Olen toimistossa ja kirjoitan tietokoneeni eteen. Olen niin keskittyneenä, etten huomannut olevani hiukan rauhaton. Päätän soittaa oveani mattoa kutsumalla. Se on pullea ja olen varma, että asetukseni jalkojeni alle pehmeälle sen kautta tuntuisi helpommalta. Saatan sen levittäytymään työpöytäni alle ja teetän itseni siltä tuntuvalla mukavammaksi. Tunnen jo helpotusta. Toimistopurkennassa ihmiskin matto on melkein välttämätön. Ja tämä suutele jalkojeni alla olevia sääriäni ja ihailee kenkiäni! Tietokoneen työstä kyllästynyt, päätän tehdä jotakin eri tavalla. Nousen tuolistani, menen työpöydän yli ja astun siihen. Astelen sitä ja kengät painuvat hyvin sen vatsaan. Olen hiukan hauskaa sellaisella tavalla. Poistan kengät ja jatkan astumista, mutta en enää ainoastaan ruumiista, vaan myös kasvoista. Harmi vain, että työ kutsuu… Käsken sen asettaa jalkineeni jälleen jalkaani ja poistun…