Palat kotia puistosta kavereiden kanssa. Orjani odottavi piilossa, kuin matto, ja selitän hänelle, että tarvitsen maton, sillä kengäti ovat tahmeat maasta, tosi maasta, likaisesta ja murskattomasta maasta. Astun hänen päälleen, pyyhkäisen kengännauhojani hiukan puhdistamaan niitä ja hänen rintansa alkaa käydä ruskeaksi. Nautin siitä ja jatkan kävelyä edestakaisin, pidän äänestä, jonka maa tuottaa kenkäni soleiden ja hänen ihoansa välillä. Astun myös kasvoilleen, tallaisen ne, tahraan ne ja jätän ruskeat tahrat poskille. Vielä ei ole kylliksi, käsken hänen avaamaan suutaan ja siivotaa kengäti, jotta tarkoitukseni täyttyy, ja lopuksi haluan nähdä hänen kielensä likaisena ja ruskeana.