Hyökkään mustaan lukkoon, jossa olen lukinnut orjani. Hänen on tehtävä minun lehmäorjani, piebald ja hänen sieraimensa ovat lehmän sieraimia, hän on aivan alasti ja kasvoja ja suuta peittävä maske, ja hän on jo liikutettu vain nähdessään minut. Ensin siton sinetillä hänen kätensä röyhelöllä, jonka sitten kiinnitän lukkoon: hän on nyt edessäni, käsivarret ylös ja sitomat, ja hän ei voi päästä minulta pakoon. Haluan hävittää nuo siniset ja kovat siperit. Aloitan käsilläni vahvemmilla ja yhä kovemmilla puremalla ensin ja sitten myös kynsilläni. Mutta vihdoin otan esiin kahdet puristimet, puristellen hänen kovia siperiään. En ole tyytyväinen, ja aloitan kiinnittää yhä suurempia painoja, jotka alkavat muuttamaan hänen ruumiitansa: nyt riippuvat leukapuolet vetoon aivan kuin lehmän leukapuolet. Mehua tällävälin nauttii puoli suljetuin silmin kaikesta tuskasta, minkä minä aiheutan hänelle. Avautin hänet lukosta ja kantelen häntä ympäri tehden hänet notkuvaksi siten, että painot vedon vedon lisäävät ja laajentavat tuota likaisia pikkutähtiä, samalla kun hänen pikku kokkansa kastelee uteliaisuudesta. Tällä hetkellä ei ole aikaa tulla, joten kiinnitän hänet jälleen lukkoon painot vielä kiinnitettyinä.