Tänään olen yksin työhuoneessani, teen itseni mukavaksi, riisun kengät ja valmistautun pikaiselle aterialle työpöytäni ääressä. Jalkani ja jalkapöytäni lepäävät ihmisen matolla, jota en enää muistan varsinatkaan pitäneeni, syön ja olen unohtanut hänet, kun jalkani raukeavat hänen kasvoilleen. Aterian jälkeen, niin sitten kyllä muistan hänen olemassaolonsa, mutta ainoastaan sen vuoksi, että teen hänet puhtaaksi pöydästä ja sitten lähetän pois ilman palkintoa.