Ystäväni Gea ja Cleo ja minä istumme sofasällimällä keskustellen. Orjamme kutsuu meitä yläkerrasta, mutta me olemme huomaamatta. Hän laskeutuu portaita alas ja ilmestyy meidän päittemme yli. Mutta mitä tämä hullu hakee? Hän tekee talouden työtä ja kysyy meiltä, voimmeko ojentaa hänelle lyhtyä. Me vastamme, että se on juuri hänen edessään ja että hän voi itse hankkia sen, sillä se on häirinnyt meitä. Hän yrittää ja koettaa käyttää nuoran läpi, mutta joutuu kiinni. Me yrittäen auttaa, mutta ei mitään auta – hän on yhä kiinni. Me arvaamme, että tämä näyttää draamalliselta, mutta se voisi olla hauskaa, niin kuin tuo italialainen filmi. Me alamme nauraa ja alamme tähystellä häntä. Me lyömme häntä niin, että hän pelkää poskensa olevan paisuneet ja se vielä pahemmin komplikoi hänen pelastustyötään. Emme välitä, päinvastoin se on jo myöhäistä meidän aperitiviimme… jättämme hänet siihen, kiinni nuorassa, poskillaan pahoin ja lyhdyn kädessä…