Aterianiin on kostuttanut teepulloni ja se minua suututtaa paljon. Hän pitäisi aina pysyä terveellisellä kannallaan minun herrani tähten! Mutta hän ei sitä tehnyt ja sentähden minä astun häneen kenkäni alla ilman armeliaisuutta! Aion mennä häneen melkein hellästi, näyttäen hänelle kenkiä, jotka olen vaatteissa, ilman ilmoittamatta rangaistuksen syytä. Pidän hänestä suudella jalkapohjaa tervehdykseksi ja alamaisuuden osoitteeksi ja sitten astun häneen. Kengätihtimeni heti uppoavat läpitsensä vatsaan. Nautin häneen astumisesta, upoan yhä syvemmälle. Hyppään häneenkin ja hän värisee kuin pudding. Liian hauskaa! Kun nauran, hän valittelee. Voin pysyä kunnossa ilman käsiä, tasapainossa. Nyt hän on kuoppaisin, rukoilee minulta armoa. Poistun ilman puhumatta, toivossa, että hänen toimiensa kautta hän on ymmärtänyt, mitä minua on harmittanut…