sidottu puuhun metsässä, hänen paljaansaakkonsa on meidän nyrkeittemme ulottuvilla. Meitä on kolme, jotka vihurittaa häntä. Ensin ainoastaan neulaajilla, sitten minä pääsen pitämään rakkaani, käärmeestä. Hänen valitushuutensa kaikuvat tyhjään aukioon ja puitten sekaan. Voit myös kuulla pitkän vihurani väräjämistä ilmassa ennen kuin se osaa hänen lihaansa. Minulla on nahkatangit, jolla kosken orjantyynyjen kasvoja ja yhä useammin jäljettömiin muuttuvia selkäraitoja. Anomme häneltä armoa vasta silloin, kun hän enää ei voi lakata vapisten ja hän rukoilee meitä.