Aasiani määrää usein orjalleni, miten hän minua miellyttää. Tänä aamuna hän toi mun tuoksuvan ja hajuvillisen tyhjän kroissanttini aamiaiseksi. Ennen hänen tuloansa nautin uusien nahkatakin tuntemisesta… Nautin istuessani hänen kasvoillensa. Minun koiraani myös pitää niistä… Mutta äkkiä vatsani alkaa kivistää, tunnen tarvetta päästää irti. En enää pidä kroissantista, vaan saatan pahointekevää ajatusta syömään sen täyteen omistani turmeltuneella täyteellä. Pois paita, pois alusvaatteet, asetan ne hänen kasvoillensa, asetan auki kroissantin alle poskeni alle, ja turmeltunut täyte alkaa tulvella ulos. Täyte on juuri oikein, ei liian vähän eikä liian paljon. Aloin mennä tuolilleni, ja hän imee ja nielaisee. Hän nauttii, mutta siksi että hän haluaa nauttia tästä delikatistista, hän on hiukan liian hidas. Asetan hänet makaamaan ja pistän loput kroissanttiin suuhunsa. Suljen hänen suunsa käsiini ja kengänpuolisiini, jotta hän kiirehtisi ja syö kaiken, ja hetken aikaa kiihtyneenä hän koiranmäisenä kuivaa kiekahtaa ja näet turmeltuneen täytteen nieleskellessään pistävän ulos hänen nenästään. Hahahahah, kuinka hullunkurinen, hänen kälynsäkin ovat hullunkurisia ja vähäpätöisiä. Syö kaiken, viimeistäkin mrkkaa…