Olen ystäväni Dulan kanssa ja tänään haluamme viihdyttää tätä orjakaavaa, kunnes ihonsa muuttuu väriä. Me olemme niin kauniita ja niin sadistisia, me haluamme leikkiä kaikilla aseilla, jotka meillä on käytettävissämme, mutta aloitamme hiljaa kahdella ratsastusratsastimella. Orja kärsii meidän pahansisuuttamme ilman mahdollisuutta nauttia meidän jalokivikomeamme, sillä hän on kiinni kasvot käännettyinä seiniin: vain hänen selkänsä on käännetty meihin päin ja vain siihen me purkamme kaiken meidän sadismimme. Vaihdamme ruoskia ja erilaisia nipistysvehkeitä, emme ole armahtavaisia, kauniita eikä vallattomia, kun alkavat ilmestyä jäljet hänen iholleen.
Ja sinä, sinä paikallasi, olisit sinä kai halunnut iskuja vatsaan vain saadaksesi mahdollisuuden ihailla meitä?