Aikaa on jo syömään ja ystäväni Dula ja minä lähdemme keittiöön, missä olimme jättäneet orjamme valmistamaan ruokamme. Keittiöön päästyämme, kumminkaan, löydämme hänet sohvalla istumasta ja ainoana tarjottavana syömäksemme on vain appelsiini ja banani… Pian tämä tekeytyminen löydään lattialla meidän huudoissamme ja korvapuusteissamme: hän ansaitsee varoituspönnössä ja päätämme siis kovasti jalkapaineilla rankaisemaan häntä. Emme edes ole aikaa pukemaan häntä, meillä ei ole kiiren tarkkaamiseen astiasta, meillä on vain halua rankaisemaan tuskallisesti ja hän löytää siis nopeasti itsensä Dulan kenkien alla ja minun Casadei-tallukkani alla, jotka samalla aikaa ja kaikkialla tallustavat hänen ylitseen, erityisesti päähänsä ja kasvoihinsa, jotta ettei meidän täytyisi kuulla enää hänen noloja selityksiään. Nyt kun olemme rankaisseet hänet hyvin, meillä on kumminkin suurempikin ruokahalua ja tällöin on meidän vuoromme keittää: lähetämme hänet hakemaan meidät mukavaan asuun, jotta voimme alkaa valmistella ruokaa.