Tänään Gaia ja minä haluaamme viihdyttää tätä orjaa, jota meistä on peto. Hän saa vahingoniloa kestämään yhdellä tavalla: kiusaaminen ja kieltäminen. Ei ole ruumiillista rangaistusta, kärsimys on ennen kaikkea psykologinen. Me olemme niin lähellä orjaa, mutta samalla käsittämättömän kaukana… Me näytämme kauneutemme, hermostamme häntä, kiihdyttämme häntä, mutta vankilassa hän ei voi koskettaa meitä, hän ei voi haistaa meidän parfyymemme, hän ei voi tulla meihin kosketukseen. Me ajamme hänet hulluudeen, sillä puolenpuoleltahan me antaamme hänelle mahdollisuuden ihailla meitä, toiselta puolen me kieltäytymme hänestä kaikesta. Ja lopulta, kun peto rukoilee meitä antamaan hänelle meidän puseromme lahjaksi tunteakseen ja haistamaan meidän tuoksemme, me houkuttelemme häntä uskaltamalla tehdä hänelle luuloa, että hän voi… Realityssä me jättämme puserot vankilan sisälle ja hän hengähtäen ei pääse niitä ottamaan. Me lähdemme ivaten häntä ja tyytyväisinä siitä, että olemme uudelleen pidättäneet miestä kädestä…