Tänään käyttäytyy tämä viksu kuin pesupoikani, jotta puhdistaisin jalkineitani, jotka käytän päivittäin. Ne on Stuart Weitzmanin tekoa, joten haluaan niiden olevan aina täydelliset ja uudet kuin pennut. Komennan hänet pistää kielensä esiin ja pestä. Hän pesee ne minulle unohtamatta yhden centimeäkään! Kun hän teki hyvän työn, haluan viettää “syntymäpäivää” puhtaille jalkapohjilleni. Nousen ylös ja astun häneen. Murskan hänet. Ensiksi vatsaansa, sitten siirryn pienelle, aivankuin lirisevälle vauva-kiekkariini. Voitan hänet kunnolla! Pidän hänestä ajattelemaan hetken, ettei hän enää kykene itseensä koskeakaan…