Ystäväni Gabriella ja minä olemme vuorilla ulkoilmassa, ski-aika loppuu ja lumi sulautuu antaen tilaa samealle ja vedelle. Nassakka ja pehmeä same, joka ympäröi istuimemme – se tahrautuu koko saappaidemme sukelleella: orjamme on aina mukanaan valmiina pyyhkimään sukkasimme alustat kielensä kanssa. Sameen on todella liikaa ja pian ei se vaan kieli vaan koko naama tule pölyttymään ja karkeaksi, vastenmielisen ja turhaksi näkyksi, sillä kun nousemme siitä, saappaamme tulevat uudelleen tahrattua. Mutta kuka välittää, kauneus on tahrailla tämän vermensä! Minä otan suuren puulapiolla lähellä olevan, asetan sen orjan hartioille, pakotan hänet Gabriellan sukkasimme alle: hänellä ei ole pakkoa paeta ja lopulta sallimme hänen pysäyttää kasvonsa lumen alle…