Aamupukuinen jokieksi valmistautuen, olen valmis kohtaamaan illan ratsastuskoeitä ilman lähtemättä minkään studiooni ulkopuolelta. Faktta on, että ratsuni on odottavana sidottuna huoneen nurkassa, hän on hiukan katkera, en ole antanut hänelle paljon ravintoa viime aikoina, ja toivon, että hänellä on riittävä voima kuljettaakseni itseäni ympäri. Hän on alaston, mutta hyvin suitsutettu morsiamen kanssa ja selässä, jotta ohjausta tulee mukavammin. Astun ylös ja kepillä näytän hänelle tien, me teemme useita kierroksia huoneessa, mutta vähitellen ymmärrän, että hänellä on nälkä tai hän kaatuu maahan, hän ansaitsee sokerin. Olen juuri siihen, mihin tarvitsen, makeisiin hiiret, jotka hän kuitenkin saa syödä maahan pudotettuani ne jalkineideni alle ja astuessani samassa vähän hänen käsiinsä. Vielä pari kierrosta, toinen sokeri ja sitten sitaan hänet jälleen jättäen hänet odottamaan paluuni.