Orjan aika on ollut uskollisesti hoitamassa kaksi emäntää jo monta viikkoa, toteuttamassa heidän käskyjään ja melkein tuntikausia aikaa maksaen heidän pussiansa ja jalkojansa. Nyt oli palkinnon päivä. Mutta ensin heidän täytyi kuumennettaa orjan kurkkua, jotta ei hukkaannut makeisia, jotka hänelle oli antamaisillaan. Aya-emäntä työnsi hänelle leikkauksen muotoisen kanavan suuhun ja laukaisi siihen kostean kellertävän urinin. Orjan kurkku täyttyi karheasti höyryävillä pisaroilla, jotka pyörivät hänen hampaitaan ja huultaan, tehden hänet tunteakseen eloon. Hänen kurkkuansa pakotti karvasta, mutta hän piti itsensä kurissa ja nielaisi kaiken. Haruku-emäntä meni kulmaan ja laukaisi suurta makkarapalaa. Se ei tuoksunut huonosti ollenkaan, sillä hän syö paljon vihanneksia. Palat olivat smoothia ja märkiä, ja tuoksuivat karvas-makeasti. Orja hyökkäsi heti astialla, sukelsi ja kalisi hampaittensa välissä meressä, jotta saisi niin paljon kuin mahdollista turria. Toisena kierroksena hän söi uuden päiväistä turria, nyt Aya-emännän. Orjan suu oli nyt kokonaan ruskeana ja mustana uusista, hakattuina turrina. Hänen pölyiset huulensa olivat nyt emäntien anusissa, puhdistamassa ja hienostamassa samalla kertaa emäntiensä sisälmyksien kultaista ruskeutta. Lopettaessaan astian lattialle, orja teki kiitollisen kumarruksen ja murisi heltyneitä kiitoksiaan parhaimmalle palkinnolle, minkä turjalainen saattaa toivoa.