Orjantyttö, jolle ei ole annettu nimeä, teki tunnin tai toisen tarkoitusta varten kumartumalla alas emäntänsä kylkiluuun ja laskiessaan kielellään emäntänsä kosteita, lämpöä haihtavaa kuhertelua, kunnes tämä saavuttaa kiihkon ja pudottaa urinansa orjan suuhun. Orjan kieli tuntui kuivana ja karheana, mutta hän jatkoi laskemista lämpöistä ja kosteaa emäntäkurkkua ja kiinnitti myös huomionsa emännän nisulle, joka oli nyt tulipunainen ja paisunut. Emäntä kohotti päänsä ja löi orjaa ankarasti, kehoittaen häntä laskemaan kiihkeämmin ja innokkaammin. Hän irroitti orjan karkeasta ja tahrasta suusta ja laskeutui pienelle kulhoon. Hän hymyili julmuuteensa ja aloitti painamista pehmeää, tuhkaista merikurkkua. Hän on juonut paljon maitoa viime aikoina, ja hän rakastaa tuoreutta ja haisua, kun hän tekee paljon maitoa. Kurkku tuoksui fermentoidulta, vanhasta juustosta, ja se oli vielä lämpöistä ja höyryävänä, kun se kasvoi kieroksi kuohuvaan kulhoon. Kurkku oli maitoa aivan oikein, ja orja kuvitteli itsensä puristamassa kurkkua sormiensa välissä ja levittämässä sitä kasvoilleen, ennen kuin hän pisti sormensa suuhun syömään sitä. Emäntä veti orjan kulhoa kohti ja painoi hänen suutaan siihen, käskien häntä syömään jokaisen viimeisen palan. Orja ryhtyi heti luskimiseen lämpöistä, maitoa tuoksuvaa kurkkua ja töyttäämään nenäänsä ja huuliansa kulhon sisäpuolelle. Tämä oli hänen elämänsä, ja hän ei halunnut sitä muutettavaksi.