Orjat on vielä maassa jalkojemme jälkeen, joita hän vielä kantaa jäljillään. Aika on nyt nostaa kengät jalasta ja astua häneen jalkineet peittämätä nilonkaulusoikeilla… Tuskinpa se on vähemmän kipuista senvuoksi, että jalkani uppoavat joka askeleella kuin iskut, jalkojen iskeminen lattiaan, vaan meidän ja lattiamme välillä on tämä laiha matto. Me haukumme ja alamme häntä, kun astumme häneen ja löyhyttämme häntä kaulaan ja kasvoihin. Meidän myös riisumme hänen alusvaatteensa, haluamme nähdä pehmeänorman hänen alapuoleltaan ja tallata sitä jalkojemme alle. Ludovica yrittää kiihoittaa häntä jaloillaan, mutta ei onnistu. Me kehoitamme häntä masturboida, kun me jatkamme astumista hänen ylitseen. Olemme suosiollisia ja valmiita sallimaan hänen masturboida ja tulla jalkoihimme, nilonkaulusoikeihimme ja aloitamme laskemista… Lopulta hän vain pääsee päästämään pientä sperma dropiä, joka ei edes tahraa meitä. Miten turhanpäiväinen olento, hän ei edes osaa tulla oikein…