Istuessani soffan laidalla, orjani polvillani jalkojeni juuressa, kuuntelen mitä minulla on sanottavaa. Kerran äsken minä potkasin häntä kylkiluuksiin ja jalkineiden kovakuudet päästivät verta. Ärtynyt siitä, että orja ei voi maksaa vahingon korvaamista, minä käsken hänet jalkojeni massaamaan ja minua rauhoittamaan, etenkin etten tarvitse muistaa, mitä tapahtui… Mutta kun se tuntuu siltä, että minä olen rauhoittumaisillani, minä alan potkia hänen kylkiluksiaan, kunnes hän rukoilee minulta armoa ja kumartuu jalkojeni juureen. Nyt minulla taas on hymy suupielissäni, sillä olen rankaisemani hänet ja hänen kovansa seisoo aina näkyvissä.