Orjani kulkee polvillani minua kohti, paljain ja alastonin. Musta duktipeite peittää hänen suutansa, sillä olen pitänyt hänet nälissä jo aikaa: ei ruokaa, ei vettä eikä jalkojani… Riisun peitteen, aika on tullut hänen jalkojeni palvelukseen, ainoalle asialle, joka merkitsee hänelle jotakin. Hän poistaa minun punaiset hampaisistani suullaan ja antaen hiukan vettä tippua jalkani yli: orja juoksee sitä kuivasta huuliltaan, sitä niin suurta janoa kestäessään ja alkaa sitten suudella ja laskemalla jalkani kuin ainoastaan pitkän kieltäymisen voi synnyttää. Ohjaan häntä ylimpänä, haluan, että hän laskemalla suorittaa alustani ja sormiensa välitse, ja kun hän tekee virheen, lyön häntä kovalla narttuulla selkään. Hän jatkaa laskemista, jalkani paisuvat ja hänen kielensä kuivuu, mutta autan usein antamalla hänelle vettä suullani ja mätkäisen myös hänen suuhunsa.