Gabriella ja minä olemme pitkään aikaan leikkiämmä ponyamme, joka nyt toimii jalkapöytänä meidän rauhoittuessamme. Slaavi taas on todella uupunut, hän alkaa valittaa ja rukoilee lepoa: älä tee pyyntöjä kahdelle herrallei meistä, hän pian katuvat… Gabriella heti hypähtää selkänsä ylle, mutta tällä kertaa ei ratsastamiseen, hän haluaa pitää hyvässä kunnossa, kun minä asetan jalkani hänen suuhunsa. Minä työnnän sisään ja Gabriella toiselta puolelta painaa päätä, slaavi on vaikea hengittää ja alkaa tuottaa runsaasti nenäliinanvarjoja minun leggingsiini. Gabriella tulee minun paikalleni, hänen jalkansa ovat pienemmät, mutta hän työntää molemmat sisään, levittäen slaavin suuta, kun minä pusersen hänet painollani ja pidän häntä korvista. Lopulta me käytämme häntä kynnyksenä kuivataksemme jalkojamme, jotka ovat kastuneet hänen nesteellään, mutta viimein jättäydymme hänet siihen lattialle ja menemme vaihtamaan leggingsiamme.