Vanki on polvillaan minun edessäni valtaistuimeni juuressa: lähteä hän voi ainoastaan läpikäytävän kautta, joka on kiinnitetty hänen kaulahuivinsa kahvaan. Hänen rangaistuksensa on kärsiä kuristusta minun puseroitettujen, mustan nahkaiset shortsiini kätkettyjen kylkiluitteni alle. Istahdan häneen, puristelen hänen kasvojaan ja nenääniin, kunnes ne muuttuvat. Painan ja kiskon, ja musta nahkaa kuuluu yli hänen huokauksiensa äänen. Pidän hänet suuni käytettävänäni, kun minä pääsen riisumaan jalkineitani, jotta voin vielä kovemmin tallata häntä paljain jaloillani. Hän on kestänyt kylliksi, mutta hänen on parannettava: pari iskua ja minä käsken hänen poistua näkyvistäni.