Mun ystäväni Clairen kanssa lepäämme vuoteellamme, mutta meistä alkaa käydä yksitoikkoiseksi. Me tarvitsemme makeaa massaageja… Kutsumme orjakaivostaan ja vihdoinkin annamme hänelle jotain tehtäväksi: makeaa meidän kylkirauhojamme öljyllä. Hän arkailevasti hiipii meidän patsaanselkeittemme, hellästi koskettelee poskiamme, liian hellästi, mikä pettymys! Me koetamme saada hänet massaoidemaamme jalkapäitäänkin, taas öljyllä, mutta taas se on aivan pettymys – hän on tosiaan turhanpäiväinen orja ja ainoastaan meidän aikojamme hukkaa. Mutta onni on, että hänen edelläjänsä, joka oli paljon parempi, pääsi pakoon, ehkä me olimme liian ankarat hänelle…