This slavi tietää tehneensä virheen, mutta hän on äärettömän pelästynyt rangaistuksesta. Hän tietää hyvin, että hänen käsiään, jotka eivät ole riittävän paljon käytetty, täytyy nyt särkeä armottomasti minun kloppini alle. Minä astelen siihen ja sillä välin lyön sitä piiskalla, jos se uskaltaa koskea jalkoihini; minun sormieni kosteet käyvät kuulumattomasti kuulumattomasti, kun hän rukoilee armoa ja pyytää anteeksi turhaan. Minä astelen sekä kantapäällä että sisällä, molemmat yhtä jäykät ja vaaralliset, ja sitten minä teen itseni niin mukavaksi, että voin särkeä sitä edes istuessani. Hän ei koskaan vaienee ja senvuoksi minä koetan särkeä myös hänen kieltään, jonka hän samalla pyytää pistää minun jalkani ja kenkäni väliin… Minä lakkaan vain, kun näen nämä kädet muuttuvat sinisiksi väreiksi mustelmiksi!