Adomineerattamme, minun osallistujani ja me, istumme sohvalla puettuina mustaan kahdeksi läntinuorukseen, kun huomaamme orjamme komerossa huoneessa. Viemme hänet lähemmäs ja isäntä vaatii orjan kastamaan mustat saappaani, imeä kenkiäni hyvin, samalla hän on kiittäminen minua siitä, että annan hänelle tilaisuuden. Muistuttaa häntä avaimesta, jonka isäntä kantaa kaulassaan, se avaa kahleet orjan koirasta, hän on parempi hyväksymään meidän vaatimuksemme, jos hän toivoo pääsevän vapauteen kahleistaan. Kun saappaat ovat kirkkaat jatkamme jalkojemme puhdistamista, haluan tuntea orjan kieli sormiensa välissä. Orjan jatkuessa työnsä saan ihmeen idean, jonka kuiskutan isännälleni: isäntä tarttuu heti orjan niskakarkeeseen ja painaa hänen päänsä jalkani alle, niin että se kaikki menee orjan kurkkuun, niin hauskaa! Nyt kun saappaat ja jalat ovat puhtaat, voimme hylätä hänet ja ajatella itseämme, mutta emme lähetä pois, se voi vielä olla hyödyllistä avutonta jalkapöytää…