Olen istuvassani valtakunnallani, aikeessa soittaa ystävälleni, jonka kanssa en ole puhunut pitkään, mutta tarvitsen jotain, mihin päänsäteeni. Kutsuen luokseni kaksi orjaani, jotta ne fungeroina vammaiksi, mutta tänään ne ovat erityisesti pahansisuisia. He puhelevat toisilleen, vastauvat käskyihini: minun täytyy varmasti vaikentaa heidän suunsa. Ja niin antajan heidän riisua kengäni ja käyttää jalkojani, jotka on peitetty sangen kevyillä tanninkaulusilla, tukkeamiseen. Aloitan soittamisen, mutta vaikka jalkani on heidän kasvoillaan, he interruppoivat naurulla ja äänten kanssa: se on riittänyt, otan mustan ketjukuoren, suljen heidän suunsa ja siirryn toiseen huoneeseen jatkaakseni soittamista rauhassa.