Istuessani valtaistuimellani minä hihin narisin, koska olin jo uupunut aina saamastaan orjastani takaisin. Hän oli vastuussa siivoojastaan varastani, mutta pettyy minua aina. Hän pysyy ainoastaan kenkissä, kiillottaa ne kauniisti ja ne ovat kuin uudet. Mutta kaikki muu jätetään huolimatta. Harmissaan minä kutsuin hänet ja aloin iskeä häntä. Moittin häntä ja sanoin, ettei sellainen huolimattomuus saa tapahtua uudestaan. Ettei ole kylliksi antaa minulle loistavia saappaita, jotka minä käytän, nostaakseen omantunnonvaivansa. Hän tietää, mitä tarkoitan, ja kärsii ilman vastustamista. Kerran hän suutelee myös käsiäni, mutta hän ei ollut saanut lupaa sitä tehdä ja minä iskin hänet takaisin. Ja kun käteni lämpenevät ja hänen kasvonsa punertavat minä lähetän hänet pois tyytyväisenä siitä, mitä olen opettanut hänelle.