Kiellosta voi olla yhtä julma kuin se on kiihkeä. Ja tänään orjansa kokemus siitä oli seuraava… Kun minä ilmoitin hänelle, että se olisi myrkyllisenpäivä, hän ei aavistanut, että hänen herransa pukuun lisäksi, hänkin saisi pukeutua johonkin. Ja niin, suljettuna päähäviiteeseen, alastonna, hän huomaa itsensä käyttävän jotain. Hänellä on ainetta, joka vaikeuttaa hengitystä. Minä kävelen hänen ympärillään, minä katselen häntä. Minä näen, että hän on minun omaisuuteni. Mutta minä haluan tuntea sitä. Minä haluan tuntea hänen lämpöistä hengitystään ja antaa hänen tunkea minun läpi täytetyn tauon kautta. Minä haluan tuntea hänen pelkonsa. Minä haluan kuulla hänen hapuilevan, kun hän ei löydä ilmaa. Ja niin minä suljen ainoan aukon, joka sallii hänen hengittää. Useamman kerran. Minä suljen sitä kädelläni, rinnallani, perseelläni, jumalallisella otsellani. Tai puhallan siihen polttamaan oksigenia. Hän on hädässä. Minä katson häneen ja sanon hänelle, ettei tämä ole lepoa varten vaikka hän olisi siinä vaiheessa. Minulla ei ole vielä loppua hänestä tänään.