Tämä orji puhuu liikaa makua makuani. Hän ylistää minun kauneuttani, mutta ylimielisesti tarjoaa kehujakin. Tiukistin kädessäni vitsoa, lähestyn häntä ja ensimmäiset sanansa kohden lyön hänen kuoriaan. Ihanalla hänen päällään istuessani käsken hänen ottaa pois kengät ja tervehtimään jalkojani, sillä ne tulevat rankaisemaan häntä yhtä paljon kuin vitsoini. Astuvin hänen päälleen, tallaisen hänet ja vitsoin häntä samalla. Suunnittelen pitää huolta kovasta, sanoin hänelle, että tämä asia on hänelle hyödyttävää vain seuraamalla sanojeni kanssa, kun se osaa vain huvittaa minua lyöden itseään. Kun hän alkaa suojella itseään iskujani, pysähdyn. “Tämä ei ole lopussa, orji” ja lähden ilman edes suuteloa (murskautuakseni hänelle…).