Anna, minun naisensi slave, päätti herättää minussa kilpailunhalua kuin myös ilkeän hymyn huulillensa. Mutta huomasitko? Niin heikko ja pieni ja vahva. Se on tekevä väärin niin rohkeudestaan! Minulla on voimaa molemmin puolin fyysisesti ja taidostani. Ahdistan hänet välilleni erilaisilla kouristimillani, kiedon hänen kaulaansa, estän hänen liikkeensä käsin, nostan hänet ilmaan ja heitän hänet tatamiin päälle. Hän on päättäväinen, mutta hän ei voi sitä tehdä, hän ei koskaan voi sitä tehdä. On naisia ja sitten on naista… minä hymyilen miettiessäni tätä, kun annan hänelle voitonposeen… Ettehän te myöntäisi minua?