Herra Haruki astui keveästi vessaan ja päätti, mihin istuimelle hän ensin menee. Hän meni tuoliin ja painautui pöytäliinan puoleen. Hän teki itsensä mukavaksi, vaikka ensin varmisti, että hänen poskensa peittivät orjan nenän ja suun. Pöytäliinan orja ulottui suuhun ja nenään, upottamalla kielellään ja suullaan syvästi herran aukkoonsa. Herran sydän sykähti orjan nälkäisyyden johdosta ja hän hymyili. Orja oli hyvin koulutettu. Ja nyt taidon tuottaja. Hän oli pitänyt päivän ajan pidättäytynyt, ja nyt oli aika palkita siirappislaavi. Istuen neliön reunaan, hän päästi lämpöisen ja kelmeän höyryn, tehden varmasti, että orja hengitti kaikkea sitä. Höyry oli nassiolta ja kalalta haiseva. Orja avasi suunsa äärettömän leveästi, saadakseen vastaan ottaa tuhoisan merenpohjan, joka hiljalleen putoili ulos herran anuoutta. Anus laajeni kaksinkertaisesti kokoon ja nopeasti pudotti kuusi tuumaa nakinan orjan suuhun. Nakki oli melkein ruma, mutta erittäin liukas. Hilpeän ruskea, se oli tietysti diarrhea-paski. Orja puri nopeasti, tehden varmasti, ettei jäänyt koskaan jäännös. Nakki oli hiukan sementtireikäistä ja vaikeaa nielaista, koska se oli niin liukas, mutta se onnistui ei hukkaamaan edes pientä osaa. Herrat istui pöytäliinan orjalle ja asetti turmion tuottavan analsaunansa nenälle. Ensimmäinen orja aloitti puhdistamista, koskea hänen tuoksuvan aukolleen kielellään. Herrat oli tällä hetkellä tyytyväinen.