Katselet minun nukkuvan siinä mukavassa sängyssäni. Sitten soi hälytin, aarrgh! En halua nousemaan! Miljoonia kertoja liian lenoja. Puhelen itsekseni siitä, että haluaisin vain jäädä sänkyyn. Mutta olen pakko taas mennä kerran, aani on kuin epätoivoisesti pyöriessään. Silloin minulle tulee paha ajatus, että voisin vain päästää kaiken kerrankin. Relaaan anan kylkeäni ja nautin kiitollisuuden huudahduksella suuresta, paksusta kourusta, joka putoaa peitteelle. Niin syvää iloa päästä lähtemisestä ja lievityksestä!olen yhä vieläkin niin laiska, että päätän nukkua, paksu, parantumaton kuu peitteellä ja huoneeseen tulevaa mahtavaa tuoksua kuivumista varten. Makeat unikuvat! XXX