Aikaisemmin Karina-herran kanssa viettyssä kohtauksessani sain rohkeuden ja tunnustin tunteitani hänelle. Karina silloin nauraa hohotti minut, mutta hän ei pysähtynyt siihen. Hän päätti tehdä kaiken voitakseen minut aivan alasnazionalisoituna ja kokonaan alentuneena miestenä, jotta en enää uskaltanut ajatellakaan ilmaisevani tunteitani hänestä, koskettaa hänen ruumistaan tai ajatella mitään seksiä hänen kanssaan. Alentumiseni alkoi siitä, että minun täytyi pukeutua naisen alushameeseen ja esiintyä Herrani sellaisenaan. Sitten minun täytyi suukoputtaa hänen pannukakunsa, jonka hän itse asetti. Tuntui halpamaiselta, tunsin olevani slutin, jota pisteltiin suuhuni. Lopulta minun täytyi näyttää Karinalle heikkoa ja lyhyttä kovaa ainettani, joka sai hänet pitkään ja armottomaan naurunvalttiin. Olin häpeissäni, ja olin valmis hautautumaan maan alle. Paikkani osoitettiin minulle. Olen ja olen vieläkin Karina-herran tuoliltajukseni. Ja en ole vain orja. Olen nyt slutikin. Uskaltaen ajattelen, että Karina seuraavalla kerralla pistää minut nuttuni perään pannukakullaan. Karina ei jättänyt minua nälkään tällä kertaa. Kuten tavallisesti hänen anaaliansa oli antanut paljon turpaa. Nautin hänen lahjastaan mielihyvällä ja ajattelin, että olin saanut suuren edun olevan syöden tämän kauniin naisen turpaa. Muut eivät tiedä, mitä se maksaa, mutta minä tiedän.