Olin pakoitettu kärsimään haasteen, syömään makeita hedelmöitä ilman nielaamatta ne, jotta voisin hakea niiden läpi omaltani tekemältäni tuoretta turhaa ja löytämättä ne melkein taktilleni. Muuten minun olisi pitänyt rangaista itseäni, puristella poskiani ja antaa itselleni lavat.
Ensimmäinen päivä haastetta oli makuista, kun söin sekaan suuria ja pieniä hedelmiä ja nielaisin useampia ilman nielausta. Seuraavana päiväná keksintö odotti minua: teen tyttökappaleen jälkeen minut varustettiin suurella ja paksulla riepalla, joka oli tahrittuna ylimalkain helmen värisen liotteen kanssa. Aloin etsiä sitä sisältä, sekoittaen sen silkkaa massaa etsiskellen edellisen päivän syötyjen hedelmien jälkiä. Olin jo varma siitä, että se vain puhdasta, tiheätä ja kosteaa merikanoa, en näkynyt mitään erikoista eikä tuntenut muuta, kun pistin kätensä sisällä.
Kun saatoin tunnea jotakin pientä ja kovaa, otin esille pienen pilkkosen, eroitin sen muusta turhalta ja aloin pyyhkiä ruumistani kauniisti ja tarkalleen tahrilla, erityisesti ruumiini ja perseleen ylle, pyyhkimällä, ravistellen ja piehtaroiden mur Heinänsiemenen verhon alla näytin, miten likainen olin, kyyristyin istumaan nauttiakseni valmiitten helminiirtonaisesta maistoani. Hiljaa imelin nuo makeat hedelmät aukosta näkyvän likaisen suuni edessä ja piilottelin hiirenkorvan ulos. Helminiirtoihini osui runsaasti silavaa, mutta viimein löysinkin sammunutta umpinaista helmeä, jota oli maalannut makeata cokelaatti. Katsahdettuani ihailtavasti helmiiniirtoni, menin kylpyhuoneeseen peseytyäkseni kaiken suuren joukon turhamaisuuden alta, pyyhkiäkseni yksityiset osani ja pussini suurella pensselillä, urinoidakseni seisoalta ja loppulta, kun olin kuivaillut itseni vedonlyöntipermannolla, laukaisin äänekästä ärsyttävää rähjää.
Pukiessani puhtaan pukuani palasin tuolille, missä edellisenä päivänä aloitin syömässä hedelmiäni. Kuinka hyviä ovat cokelaiden peitetyt hedelmat ja kuinka hyvin tuntuu suloisessa helminiirtonaisessa verhosta!