Nukun niin rauhallisesti, kun tunnen vatsassani jonkin kohinan ja alan hiiltää hiukan. Se herättää minut vähän, mutta riittävästi, että käännän itseni ja heitän peitteen pois. Mitä pahempaa se voi tulla? Ei kauan viipy, ennenkuin tuo kohina muuttuu kouristukseksi, ja jotain täytyy päästää irti. Vielä syvässä unelmassaan, hitaasti minun peräni päästää komeimman turpion valkoisiin vöihini. Sen tuoksu herätti minut varmaan tai kuumaa, höyryävää kylkeäni vielä puoliksi ulkona. Yhtäkaikki, olen häpeissäni! Mikä likainen tyttö tahraseen vuoteensa? Tuoksu riittää herättämään koko talon asukkaita, joten pitäisi kiirehtiä siivoukseen. . . Etkö sinä toivonut nukkuvan takanani?