Emiko rouva oli ylpeä paholaisen pisaraa koskevasta kontrapeksiostaan ja hän halusi siitä ilmoittaa hänelle suosikkejaan. Aotoa värisytti ja hänen hampaidensa puristus jäädytti, kun hän piti paholaisen pisaraa koskevan kontrapeksinsä kärjen päästä koko ajan. Hän näki toisten rouvasjalkojen astuvan sisään ja kuuli heidän ivallisen naurunsa pieniin kuumiinsa. Keski-ikäinen pankkiiri kiihtyi naisista saamista niksihauksista, mutta hän oli levoton siitä, että Emiko rouva vielä oli jäljellä hänen hirveän paholaisen pisaransa. Kun kolme rouvaa ympäröi hänet, pitäen tupsujaan kuukkaltaan, Aoto tunsi tuttua, mustaa hajua, joka tuli naisista, kun he päästivät kuivuneet kultaiset hunajan vesisuonet täyteen, selkeisiin tupsuihin. Kultaiset hunajan vesisuonet juoksivat helposti tupsuista ja keräsivät suuren kuukauden pallon muutaman tuumametrin päänsä edestä. Fluidi asettui ja alkoi pärskyä, kun se juoksi vangittuun suuhun ja kuivuneeseen, niksiin täynnä paksua mukua ja vanhaa pisaraa.